Valkoista kohinaa

Mitäs tämän pojan elämään tällä hetkellä kuuluu? Hyvää kuuluu. Kiirettä pitää. Samalla kun koulu puskee päälle, pitää keretä kulkemaan teatterilla harrastuksissa. Harjoitukset ovat hyvässä vauhdissa helmikuussa ensi-iltaan tulevasta Vaahteramäen Eemelistä. Koulussa on juuri alkamassa villein koeruuhka. Viimeinen vuosi peruskoulua joten pakko yrittää puristaa.
Huui miten nuo viikot vierähtää niin nopeasti. Maanantaina kun herää viikonlopun jäljiltä uuteen viikkoon, sulkee silmät ja hups, on taas perjantai. Äskenhän vasta oltiin kesässä ja auringossa. Nyt niiiiin pimeää. Kouluun kun lähtee kahdeksan jälkeen aamulla, on hämärää. Koulusta kun tulee, on vain hetki valoisaa ja taas on hämärää.
Aika on tosiaan kulunut ihmeellisen nopeasti. Kohta on joulu. Mie kyllä odotan joulua, mutta se kiire ja stressi ärsyttää. Joka vuosi on niin mukavaa kokoontua koko porukalla yhteen, syödä masut täyteen herkkuja ja ihan vaan olla. Jos tänä jouluna yrittäisi olla stressaamatta kaikesta siitä. Tulee se joulu ilman hötkyilyäkin.
Tällä viikolla eräällä äidinkielen tunnilla meidän piti kirjoittaa aine. Meille annettiin lista otsikoita, joista piti valita aihe, mistä kirjoittaa. Jotkut menevät kamalaan paniikkiin, kun pitää kirjoittaa aine. Jotkut ajattelevat sen kokeeksi. Mie tykkään laittaa aivonystyrät tiukoille ja kirjoittaa jotain. Miun silmään pisti eräs otsikko. Tämä otsikko oli Arjen onnea. Sivuutin ehkä hieman otsikkoa ja kirjoitin vain onnesta ja onnellisuudesta. Siinä sitä miettiessä joutui väkisellä miettimään mitä kirjoittaa. Tämä aihe jäi mieleeni ja tämänpäiväinen lisäsi mietiskelyäni. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin Eduskunnassa, sai se minut miettimään tätä kaikkea. Kuka saa olla onnellinen? Kuka sen määrittää? Ei kukaan. Sitä ei määritä kaverit. Sitä ei määritä vanhemmat. Sitä ei määritä Jumala. Miksi et saisi olla onnellinen ihmisen kanssa, ketä rakastat. Tasa-arvo ei ole vain miesten, naisten tai heteroiden asia. Se on kaikkien asia. Olkaamme iloisia toistemme puolesta, iloitkaamme kun aihetta on. Tänä päivänä Suomi teki jälleen historiaa. Tänä päivänä saamme kaikki olla onnellisia rakkauden ja elämän vuoksi. Rakkaus kuuluu kaikille. Mielestäni oikeaa arjen onnea on, kun saa elää ja olla yhdessä rakkaimpansa kanssa.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaa elämästä!
~Lauri

Sosiaalista elämää

Ei mitään tekemistä. Mitähän tekisi? Taidan selata vielä kerran sosiaaliset mediat läpi, jospa siellä olisi tapahtunut jotain. Facebook - ei mitään uutta. Instagram - samat naamat sielläkin. Ask.fm - ei uutta. Olisikohan jo aika hommata OIKEA elämä?

Aamulla kun herään, selaan ensimmäisena sosiaaliset mediat. Aamupalapöydässä sama jatkuu. Linja-autossa kouluun mennessä selailen vielä viime hetken päivityksiä. Välitunnilla koulussa luen uusimmat kuulumiset. Koulun päätyttyä istahdan koulutaksiin ja rupean yllättäin räpläämään puhelinta. Loppuiltapäivä meneekin ihmisten turinoita lueskellessa. Kyllä, olen koukussa. 

Mutta milloin kännykästä tuli niin tärkeä? Pystyisimmekö me elämään ja olemaan ilmankin tätä ihmevempainta? Henkilökohtaisesti sanon kyllä. Se vaatii vain tahtoa. Usein kysytään nuorilta että mitä ilman he eivät voisi elää. Vastaus on aika usein puhelin. Mutta koskettaako tämä vain nuoria? Luulempa että aika moni aikuinenkin on sosiaalisen median syövereissä ja riippuvainen jatkuvasta netin selaamisesta. 

Vanhempi sukupolvi kertoilee usein, kuinka "entisinä hyvinä aikoina" käytiin ihmisten luona kylässä. Nyt 2000-luvulla sellainen perinne on hävinnyt. Ihmisten luona ei käydä kuin juhlien aikaan, hyvä jos silloinkaan. Melkein kaikki on nykyään SOMEssa ja lukee ja kertoilee siellä kuulumiset. Silmät rasittuu ruudun möllöttämisestä ja perse puutuu. Eikö olisi mukavempaa istua siinä sohvalla hyvän ystävän kanssa, siemailla hieman kahvia, nauraa ja rupatella, kuin että istut siinä sohvalla yksin pimeässä kännykän valon sokaisemana? Onhan se toki helpompaa istua siinä yksin, mutta c'moon. 

Voidaan puhua jo SoMe-ilmiöstä. Tällaista ilmiötä ei ole kyllä aiemmin nähty. Tässä ilmiössä on hyvät ja huonot puolensa. Nyt kun luet tätä postausta siitä älykkäältä vehkeeltä silmät ristissä, mietippä jos laittaisitkin sen laitteen kiinni, menisit tuonne raikkaaseen ulkoilmaan vaikkapa kävelylle ystäväsi kanssa. Luulempa että saisit enemmän irti siitä kävelyretkestä kuin että istua rönötät nyt siinä koneella. Tai no mikä mie olen sanomaan? Tässähän miekii istua rönötän koneen ääressä silmät ristissä.

Kommentoi alas, Kuinka kauan SINÄ voisit olla ilman sosiaalista mediaa?

~Lauri

Nimimerkillä Epäaktiivinen

Heipparallaa!

Nyt tähän ihan alkuun, haluan kertoa etten ole lopettanut tätä blogaamista ja haluan myös pyytää kaikilta teiltä anteeksi tätä blogin epäaktiivisuutta. Omaa saamattomuuttani olen vain maannut sohvalla ja miettinyt että kaipa sitä pitäisi jotain tehdä. Useana päivänä on ollut aikomus kirjoitella tänne, vuan ee, ee suanut tämä poeka sitä aekaseks. Jospa sitä nyt.

Mitä TEILLE kuuluu? Miulle kuuluu nimittäin oikein hyvää. Elämä hymyilee ja kiirettä pitää. Kalenteria kun katsoo, huomaa, ettei ole montaa "vapaapäivää" viikossa. Koulussakin riittää hommaa. Viimeinen vuosi peruskoulua sisältää paljon mietittävää, hommaa, vilskettä, vipinää ja ennen kaikkea kokeita. Kolmelta koulusta päästyäkin on jos vaikka minkälaista palaveria, kokousta ja muuta häppeninkiä. Uutta näytelmääkin aloiteltiin. Valitsimme Vaahteramäen Eemelin kevätkaudelle 2015. Miulla on kyseisessä näytelmässä puherooli. Mie saan laittaa viikset ylähuulen ylle kevääksi ja astua Anttonin, Eemelin isukin saappaisiin. Pitää vain toivoa, että kurkku kipeydy kaikesta siitä karjumisesta Eemelille. Mielenkiintoinen kevät tulossa, sen voin luvata.

Kameran kanssa on tullut kuljeksittua. Muutamia kuvausreissuja on tullut tehtyä viikkojen aikana. Ihme kyllä, itseäni en ole kuvaillut, vaan tätä Suomen syksyistä luontoa. Nyt olen uppailut ottamiani kuvia Flickriin. Kuvia löytyy siis osoitteesta https://www.flickr.com/photos/latemuus/. 

Tämä oli tällainen lyhyt postaus siitä mittee miulle kuuluu. Tuolla luonnoskansiossa miulla on varastossa muutamia aihe ja avautumispostauksia. Jospa saisin ne valmiiksi edes joskus. 

Oikein hyvää loppuviikkoa minun puolesta iiihan jokaiselle nöpönenälle siellä ruudun toisella puolella. Toivottavasti palataan mahdollisimman pian.

~Lauri