Huhhei!
Nyt ois sitten tämä puolen vuoden savotta ohi. Pakko sanoo että, luulin että toi ois kauheempi mitä toi nyt oli. Riparilta jäi hirvee määrä hyviä muistoja ja hyviä uusia kamuja. Toivon että vielä päästäis joskus viettämään kunnolla aikaa ton porukan kanssa.
Toinen viikkokii ois kyllä menny ihan helposti tuolla leirillä. Jotkut aikuiset on sanonu että heidän elämänsä paras leiri, ja en kiellä. Äiti leipo, siivos ja ennen kaikkee stressas koko kuluneen viikon. Kaiken maailman stresseistä huolimatta saatin oikein mukavat juhlat pystyyn. Nämä juhlathan eivät olleet meillä kotona, vaan Pajusten metsästysmajalla. Paikkavalinta johtui siitä, ettei kotona tarvinnut siivota niin paljoa, ja että tuonne mahtui enemmän porukkaa. Yks miinus on annettava ja se on siitä että, aina kun kerkesin istahtaa alas ja huokaista, joku huusi minulle että on vieraita. No, kaipa sitä olisi vain pitänyt pysyä seisaallaan.
Haluan vielä kiittää kaikkia teitä, jotka olitte mukana leirillä, järjestämässä juhlia tai muuten vaan hengessä mukana :)
Lauri kiittää ja kuittaa, nähdään ensi postauksessa!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti