lauantai 13. joulukuuta 2014

Pullantuoksuinen talvipäivä

Heräsin puoli kymmenen. Puin vaatteet päälleni ja menin olohuoneeseen. Laitoin telkkarin ja pleikkarin päälle. Jospa pelaisin hetkisen. Muistan että tänään olisi menoja. Keskustelen jotain isän ja äidin kanssa. Hetki vain ja huomaan jo että pitäisi lähteä. Puen takin päälleni ja nappaan kameralaukun mukaani. Autossa maha muistuttaa aamupalan tärkeydestä. Astun lyhyen automatkan jälkeen ulos autosta. Silmieni eteen aukeaa luminen järvimaisema. Tänään on pullapäivä Mummolassa. Ukki kertoo lähtevänsä hakemaan puita. Hetkisen päästä keittiössä hääräilee kaksi henkilöä; mummo ja hänen tyttärenpoikansa. Olli Lindholmin joululevy soi ja kardemumman tuoksu täyttää keittiön. Leipurit höpöttelevät, nauravat ja maistelevat taikinaa keskenään. Jätämme pullataikinan kohoamaan. Seuraavaksi puheenaiheeksi nousee aamupala. Perhanan aamupala. Masu muistuttaa siitä jälleen. Mummo laittaa pöytään kahvia ja tarjoaa lihapiirakkaa. Tekisi mieli kieltäytyä kohteliaasti. Vatsa ei haluaisi tänään olla kohtelias. Otan tarjouksen vastaan ja kohta nassutan mikrolämmintä lihistä ja hörpiskelen kuumaa kahvia. Ulkona on uskomattoman kaunista. Taivaalta lentää hiljalleen lumihiutaleita, jotka täyttävät maan valkoudellaan. Lintulaudalla pörröhäntäinen orava ja komea närhi taistelevat ruuasta. Hymyilyttää. Minun ei tarvitse taistella kenenkään kanssa ruuasta, sitä suorastaan tyrkytetään. Jatkamme pullantekoa. Pöytä on täynnä jauhoja. Kaulitsen pullataikinan. Kaulitulle taikinalle levitän sulatetun voin, sokerin ja kanelin. Tarkoituksenani tehdä korvapuusteja. Mummon idea laittaa Marianne-rouhetta saa minut muuttamaan mieltä pullien lopputuloksesta. Pullat valmistuvat ja päätän lähteä kameran kanssa ulos.

Lumisade on voimistunut. Se ei minua haittaa. Kuulokkeissa soi Michael Bublén joululevy. On mukavan jouluinen fiilis. Lähden kävelemään mummolasta menevää tietä ympäristöä kuvaillen. Kohta huomaan, kuinka takaani tuleva auto hidastaa. Mies ratin takana aukaisee ikkunan.
"Etsitkö jottaen? Piti ihan lähteä kahtomaan että mittee tiällä tuommoset hiipparit hommaeloo."
Kerron millä asialla liikun ja mummolan nuapurmies jatkaa matkaansa. Jään miettimään häntä. Luultiinko minua todella joksikin kaidan tien kulkijaksi? En hämmästele sitä ollenkaan, kun katson puhelimen etukameralla itseäni. Huppupäinen, tummaan pukeutuva henkilö. Luultavasti olisin kysynyt itsekkin tällaiselta kulkijalta, millä asialla.





Palaan mummolaan. Mummo on tyytyväinen pullista. Palkaksi saan villasukat, pullapussin, suklaata ja muutaman euron taskun pohjalle. Hymyssä suin istahdan ukin kyytiin, joka heittää minut kotiin. Mummon poeka.

2 kommenttia :